At the studio

Studioview Nordic Art Centre

After some days I feel now very comfortable with my new studioplace and even painted much more than I thought.
An Artist in Residence is always a great chance to turn old proven things upside down. Mostly you have to restrict yourself in the material and can not take everything with you or buy locally. Just the transport limits what you can do.
I decided to work on paper and took colors with me I never used so much before: Watercolor paints and crayons, but also some vinylcolors and tiny acrylics.

Eggtempera

Usually I'm used to make my colors on my own with pigments and I even embroider the canvas.
I've taken some embroidery threads with me but I'm not sure if I will use it here.

Embroidery                                                        

Breaking your routine is a precious experience to focus on the essential of your art. It gives you the chance to deepen your art and find new ways to tell what you want.

Meike Lohmann - New month new artist

The sea

Hi,

I'm Meike Lohmann and I'm taking residence with my family at the Drake Arts Centre. I'm a painter from Germany.

The first few days we used to explore our new residental area.

It's unusual cold and we are happy to catch some sunbeams today.

                                                                        

Nordic Art School

Today I went to my temporary studio at the Nordic Art School.

This incredible beautiful building houses an art school for children and adolescents. Unfortunately it has shut down but I have the permission to use a room as a studio.

Joel Slotte: Pääsiäinen

Residenssijakson kolmas viikko on lopuillaan pääsiäisen kynnyksellä. Tein lyhyen syrjähypyn Helsinkiin alkuviikosta. Piti käydä erääseen näyttelyyn liittyvässä tapaamisessa ja päättää esitettävistä teoksista. Tapaaminen meni hyvin ja loput päivästä tein kotonani toimistotöitä.

Palattuani tiistaina päivän mittaiselta reissultani menin suoraan työhuoneelleni Pormestarinkadulle maalaamaan. Ensimmäinen maalaus oli jo käytännössä valmis, mutta lisäsin siihen muutamia yksityiskohtia. Olin alun perin suunnitellut maalaavani maalauksen hahmolle otsalle nostetut valkosankaiset aurinkolasit, mutta päätin jättää ajatuksen hautumaan ja ratkaista sen myöhemmin. Siirsin maalauksen lattialle nojaamaan seinää vasten ja keskityin toisen maalauksen jatkamiseen: farkkutakkiin pukeutuneeseen hahmoon, joka tuijottaa melkein katsojaa, vain vähän ohi.

Maalaamisen lisäksi olen tutustunut uudestaan Kokkolaan kävelemällä. Olen pysähtynyt katselemaan teollisuusalueiden myymälöitä, kirpputoreja, lounaskahviloita, omakotitalojen pihoja ja niillä kasvavia jäkäläkuorrutteisia mutta muuten alastomia omenapuita, kerrostalojen pihoja ja betoniastioihin istutettua kanervaa, pihakeinuja, lumen alta paljastuneelle kuivalle nurmikolle aseteltuja muovisia puutarhatuoleja joiden alla on lasipurkki tupakantumpeille, Neristanissa pulua saalistavaa varpushaukkaa, Harrbådan majakkaa, hilseilevää maalia ja Draken residenssin pihalla kulkevia mustavalkoisia kissoja. Olen kuin pesusieni; kaikki nämä vaikutteet imeytyvät minuun ja psyykeni alkaa suodattaa niitä hitaasti ja pikkuhiljaa alan muodostaa suodattuneista ajatuksista kuvia. Kävelyretki Kokkolassa on runsaudensarvi havainnoille.

Joel Slotte: ensimmäinen viikko

Olen kokkolalaislähtöinen, nyttemmin helsinkiläistynyt kuvataiteilija. Työskentelen pääasiallisesti öljymaalauksen, piirustuksen ja keramiikan keinoin. Olen Drake Arts Centren residenssitaiteilija huhtikuun ajan.

Ensimmäinen viikko Draken residenssissä on jo takana. Jostakin selittämättömästä syystä kuvittelin, että aika kuluisi Kokkolassa hitaammin ja että sitä olisi kaikin tavoin vain enemmän, niinkuin mielikuvissani ajoilta kun vielä asuin täällä. Ensimmäiset päivät menivät lähinnä residenssin ja työhuoneen avainten noutamiseen, ruokaostoksiin, siivoiluun ja työvälineiden purkamiseen ja järjestelemiseen Pormestarinkadun työhuoneella. Tiistai-illan vietin tyhjän, valkoisen kankaan kanssa uudella työhuoneella ja lähdin residenssille nukkumaan luonnosteltuani kankaalle muotokuvan, jossa omia piirteitäni sekoittuu tuttujen ja keksittyjen ihmisten piirteisiin eräänlaisen oivalluksen kynnyksellä olevaksi hahmoksi.

Olen itsekin ollut tämän viikon jatkuvan oivaltamisen tunteen äärellä. Haen kai synnyinkaupunkiini uudenlaista suhdetta, sillä kaupunki on muuttunut poissaoloni aikana niin paljon, että on korkea aika tutustua toisiimme uudestaan.

Keskiviikkona aloitin uuden öljymaalauksen työstämisen ja uppouduin koko päiväksi työhön. Torstaina jatkoin maalausta kunnes oli aika käydä Lasten ja nuorten kuvataidekoulun kevätnäyttelyn avajaisissa. Olen itsekin käynyt kuvista 7-vuotiaasta 18-vuotiaaksi ja saanut sieltä paljon kannustusta ja tärkeää oppia tulevaa ammattiani varten, joten oli ilo nähdä niin monen nuoren tekijän hienoja teoksia esillä kauniissa koulurakennuksessa.

Perjantain vietin jälleen työhuoneella maalaten. Hahmo sai mustan t-paidan ja maastokuvioisen liivin ylleen. Illalla vanhempani veivät minut maistelemaan viinejä Olivetteen. Kolmen viinin tasting-setti oli hyvin kuratoitu ja seura erinomaista!

Tänään lauantaina pesin kertynyttä pyykkiä, kävin pizzalla Yksipihlajassa ja korjasin muutamia itseäni häirinneitä kohtia maalauksessa. Onneksi öljymaali kuivuu (ehkä ilmaston eroista johtuen) hitaammin Kokkolassa kuin Helsingissä, joten korjaukset oli armollista toteuttaa.

Tatjana Bladt-Cohen. Manifestations.

My time in this wonderful snowy bubble is drawing to a close, and I already know I will miss the beautiful calm and the quiet this space has granted me. With this I have been able to focus in on my work, thanks to the lack of distractions, and also the impossibility of comparing myself to others. While it has been sometimes quite confronting, these weeks have allowed me to become self reliant in this respect and be more confident in the artistic choices I have made whilst here.

I began with many grand ideas, but gradually narrowed them down to the concept of manifestations being my main project whilst I’ve been here. The concept is that by naming a thing, it brings it into being. This originates from many different stories in the past, one of which was the custom in Northern European countries of calling bears ‘brown things’, for fear that naming them would magically summon them to the village and cause destruction.

Then, I overlapped this idea with Finnish folklore of the vedenemo, and will-o-wisps and Näkki etc, and local and personal family history in a series of paintings. The paintings also bring in other layers such as story vs religion, child vs adult imagination, but my overall intention is to create a piece which anyone can connect to and perhaps then use it to contribute to the tradition of story telling.

On my return to Amsterdam I will continue this series, as I am sure there are many wonderous creatures yet to be captured by word, image and brush. And of course taking the Finnish strength with me.

The lovely view from my desk

‘Brown thing’

End of day

Tatjana Bladt-Cohen. Fairy tales, ponderings and more snow.

Working alone in a big building like the Nordic Art School is a funny thing. Despite being free to choose where I work, having the space to work on a massive scale if I so wished, I find myself in the busiest room, working on the smallest paper I have. With a big table filled with delightful plants on one side, easels and chairs on the other, I have placed my desk comfortably in the middle, looking out at the snow gently falling from the opaque sky. The silence of the school, the neighbourhood and my walks in the area has been so different from the hustle and bustle of Amsterdam, and yet has been very much welcome. This past week I put pen and brush to paper, pulling together stories of my musical great grandmother, tales of Vedenemo (the ‘mother of waters’) and imagery from this beautiful place.

Weekend walk in the brief sunshine

 

 

In the Studio

Prep and planning is key...

Getting started!

 

Tatjana Bladt-Cohen. The beautiful snow effect.

It has been a week.

Already.

A week of snow and seemingly perpetual white skies. Seven days of cold fingers scrunched up in mittens, treading carefully (in my fairly-old, barely-used, now much appreciated fur-lined boots) along icey paths scattered intermittently with gravel to aid pedestrians, but which then freezes again in a rather counter-productive manner, resulting in near collisions between my backside and sidewalks of death as I explored this lovely little town of Kokkola.

My name is Tatjana Bladt-Cohen, and I am a multi-faceted visual artist and writer drawing from a multi-faceted background. Before I arrived as the January ‘Artist-in-Residence’ here at the Drake Arts Centre, I was ambitious. I had enjoyed a lovely Christmas break in the sun in France, and I was ready to start the year running. I had so many ways in my mind that I wanted to connect this small town to the migration of the last 3 generations of my family, to the stories that have been written and those that I wanted to write, and to the beautiful landscapes of snow and isolation.

What I wasn’t prepared for was how this town, the light, the atmosphere, the weather would affect my thoughts and processes. I quickly became aware that approaching my time here ‘running’ was not going to work... Since this realisation it has been interesting to see how my ideas have changed and yet remained constant through this past week. The snow just makes everything quiet. The low light and early sunsets make the days so much shorter and the ice makes (the inexperienced) travel at a slower pace.

And yet. Because of all this, you become more aware. More aware of the fresh snow. More aware of the pink in the sky at 15:00, the darkness at 16:00, and the ice hanging from white branches sparkling in the lamplight at 17:00. And more aware that it is okay to take your time, both mentally and physically, in this special place, because there is magic hiding in plain sight.

Entrance for the Few

The Naked Chill

Frozen in Time.

Tendrils

——————————————-

My time here was aided by the fantastic STEP travel grant from the ECF and CdSP.